alkaa niillä tutuilla sanoilla, nähtyäni Kaitsun Olympia-Barnin joskus kauan sitten, että tollanen pitää saada. Siitä lähti lapasesta Barnin metsästys, joka päättyi loppujenlopuksi onnellisesti, kiitos jo edellämainitsemani Kaitsun, joka antoi ratkaisevan sysäyksen luovuttamalla tiedostoistaan puhelinnumeron johon soittaa, kun Barnikuume on kovimmillaan. Soitin Ruotsiin ja voitin myyjän luottamuksen. Ennenkuin ostopäätös lopullisesti lyötiin lukkoon, olin tehnyt alustavaa tutkintatyötä saamieni kuvien perusteella. Koska itselläni ei ollut riittävää kokemusta autojen entisöinnistä, lähinnä hitsaus- ja peltihommista, olin aikaisempien tuttavuuksieni kautta tutustunut peltiseppään, joka aikoinaan on toiminut linja-autotehtaalla protopeltiseppänä. Tämä aikaisempi tuttavuuteni on myös autoharrastaja ja myöskin peltisepän tyttären kanssa naamiaisissa(lue naimisissa), joten hänkin lupautui olemaan apuna autoa kasaan parsiessamme. TIIMI kasassa siis. Auton hakivat Suomeen kopla, johon kuuluivat juuri kihlat vaihtanunut pariskunta ja Sneeky.
Olihan kihlajaismatka varmaan. Auto Suomessa ja tallilla, ilmoitus peltiukolle, että nyt saa tulla kattomaan. Oli ilme näkemisen arvoinen kun ovet avattiin talliin ja herra ekan kerran auton näki. Tuumas vaan, että oli tää vähä huonompi kuin miltä kuvissa näytti, jolloin mun ilme oli varmaan näkemisen arvoinen. Sitten kyllä ilme kirkastui, kun ukko sanoi, että kyllä me tästä vielä auto tehdään ja näinhän siinä kävikin.
 |
| Vihdoinkin valmis |
 |
| Neitsytmatkalla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti